Room 1: Ilman Jumalaa yhteiskunta irtoaa todellisuudesta

Miten merkillistä aikaa elämmekään. Perinteiset arvot ovat raadeltavina ja kaikkea sitä mikä aikaisemmin on tuntunut itsestäänselvyydeltä, ollaan kyseenalaistamassa.

Yhteiskunta tavoittelee ”suvaitsevaisuutta”, ”haitallisten” rajoitteiden poistamista, jotta saavutettaisiin – näin monet ajattelevat – suurempi onnellisuuden taso. Kuitenkin samaan aikaan ihmiset voivat huonosti: Tilastojen mukaan mm. väkivaltarikokset ovat lisääntyneet. Samoin on lisääntynyt erityisesti nuorten itsetuhoisuus. Lisäksi seksuaalinen identiteettihämmennys on yleistynyt epidemiaksi. Ihmiset ovat kadottaneet toivon, elämän tarkoituksen ja käsityksen siitä miten saavutetaan hyvä ja onnellinen elämä. Sen sijaan ihmiskuntaa hallitsee pelot, dominoivia piirteitä ovat himot ja viha.  Onko tästä noidankehästä ulospääsyä?

Pohjimmainen syy tälle kehitykselle on yhteiskunnan irtoaminen todellisuudesta.

Miksi yhteiskunta sitten irtoaa todellisuudesta? Siksi, että se on hylännyt Jumalan perimmäisen todellisuuden perustana.

Syvällinen analyysi yhteiskunnasta ilman Jumalaa

Roomalaiskirjeen 1. luku on kaikkein syvällisin analyysi yhteiskunnasta ilman Jumalaa. Se antaa selkeän kuvauksen yhteiskuntamme tilasta ja siitä mikä on johtanut siihen:

Jakeessa 21 Paavali kirjoittaa: ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet ja kiittäneet.”

Ja jakeessa 23 Paavali jatkaa: ”He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisten, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi.”

Ihminen ei siis halua persoonallista, hyvää Jumalaa joka on kaiken elämän lähde. Kun ihminen ei halua Jumalaa, tapahtuu suuri vaihto: ”Emme halua Jumalaa vaan palvomme itseämme. Valitsemme mielummin vaikka alligaattorin kuin todellisen Jumalan.”

Tämä seurauksena ihmisen mieli lakkaa toimimasta oikein, sillä se on irronnut todellisuudesta:
Jae 21 ”heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäivisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.”

Ihmiskunta tulee tilanteeseen, jossa ajattelu ei johda mihinkään, koska siitä puuttuu perimmäinen logiikka: on olemassa kaikkivaltias Jumala joka on kaiken elämän perusta. Kun perimmäinen todellisuus on vääristynyt,  kaikki vääristyy. Ihminen saattaa sanoa esimerkiksi: ”ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ihmisen luonto”, ”ei ole tyttöjä eikä poikia, jokainen voi olla mitä tahtoo” tai ”ei ole yhtä totuutta, kaikki on suhteellista.” Tähän kuuluu myös välttämättömänä osana  ajatus siitä, että kaikki elämä on syntynyt sattuman seurauksena.Jae 22: ”He väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi.”

Miksi Roomalaiskirjeen 1 luku puhuu sitten homoseksuaalisuudesta?

Monet ovat ihmetelleet sitä, miksi Roomalaiskirjeen 1 luku ottaa kaikkien syntien joukosta esimerkiksi homoseksuaalisuuden. Miksei Paavali kirjoita yleisestä haureudesta, tai ahneudesta tai epärehellisyydestä. Miksi hän  yhteiskunnallisessa analyysissään nostaa erityisesti esiin homoseksuaalisuuden?

Syynä on se, että kun tapahtuu suuri vaihto: ”emme halua kunnioittaa Jumalaa vaan palvomme itseämme”, niin äärimmilleen vietynä osoitus tästä on, että ihminen valitsee itselleen sellaisen palvonnan kohteen joka muistuttaa häntä itseään mahdollisimman paljon. Mutta tämä on hyvä nähdä laajemmin: Koska ihmiskunta ei välitä Jumalasta, ihmisen omasta ruumiistaan tulee palvonnan kohde. Ruumiista pitää saada puristettua kaikki irti tässä elämässä. Näin ruumiin himojen tyydyttämisestä ja tunteiden palvonnasta tulee ihmisen jumala. Tästä samasta asiasta Paavali toteaa toisaalla: ”Vatsa on heidän jumalansa.”

Yhteiskuntamme palvoo tunteita

Näin tunteet – olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja – nähdään tärkeimpänä osana ihmisen identiteettiä – ne nostetaan palvonnan kohteeksi. Näin ollen tunnekokemusten kyseenalaistaminen  koetaan hyökkäyksenä ihmisen identiteettiä vastaan.

Jos mies tuntee olevansa nainen, kukaan ei uskalla sanoa, että nyt henkilö on irronnut realiteeteista, vaan tästä tehdään identiteetti- ja ihmisoikeuskysymys. Koska ihmisen luonto rajoittaa sitä mitä ihminen voi todellisuudessa olla tai tehdä kielletään, että on olemassa ylipäätään sellainen asia kuin ”ihmisen luonto.” Ongelma on kuitenkin se, että tämä tie ei koskaan johda todelliseen hyvinvointiin ja onneen. Himon luonteeseen kuuluu, että se pysyy aina tyydyttymättömänä. Se tarvitsee suurempaa stimulusta. Lopulta ”mikään ei tunnu miltään. ” Kun tunteet nostetaan palvonnan kohteeksi, ihmiset kadottavat sen, että ihmisyyteen kuuluu erikseen tahto ja tunteet.

Entäpä miksi Paavali kirjoittaa Jumalan vihasta?

Jumalan reaktio ihmiskunnan kapinalle on viha. Nyt täytyy heti todeta, että Jumalan viha on eri asia kuin ihmisen viha: ihmisen viha on pahantahtoisuutta, mutta Jumalan viha on täydellisen hyvän Jumalan oikeudenmukainen reaktio vääryyttä ja pahuutta vastaan.

Jumalan viha toimii kolmijakoisesti:
1. Hän antaa ihmisen valita oman tiensä (”Jumala on jättänyt heidät” jae 24, 26, 28) ja kulkea sitä tietä, kunnes, toivottavasti, ihminen tajuaa, ettei tämä oma tie johda mihinkään hyvään.
2. Hän on kuitenkin tullut itse ihmiseksi kärsimään rangaistuksen, joka kuuluisi jokaiselle ihmiselle kapinasta häntä vastaan. Jeesus otti ristillä päällensä kannettavakseen nimenomaan Jumalan vihan oikeudenmukaisen rangaistuksen. Nyt Jumala kutsuu valtavalla rakkaudellaan ja nöyryydellään ihmisiä luoksensa. Hän haluaa antaa anteeksi ja auttaa ihmisiä löytämään todellinen elämä, jolla on tarkoitus.
3. Jonain päivänä Jumala kuitenkin laittaa lopullisen pisteen ihmiskunnan kapinalle häntä vastaan.  Jumala ei voi antaa vääryyden jatkua ikuisesti, vaan hän hävittää kaiken pahuuden hänen universumistaan.

Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset ymmärtäisivät, että ihmisen oma tie ei johda mihinkään hyvään. Todellinen elämä; rakkaus, ilo, rauha ja elämän tarkoitus löytyy vain suhteesta hänen kanssaan.

Jumala välitti kapinoivasta ihmiskunnasta niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa meidän joukkoomme, niin että ne jotka jättävät elämänsä hänen varaansa ja luottavat häneen, eivät eläisi turhanpäiväistä elämää, joka joskus lakkaa olemasta, vaan joilla olisi merkityksellinen, kuolematon elämä Jumalassa itsessään. (Joh 3:16, parafraseeraus)