Precept Suomi

Precept on yhteiskristillinen, kansainvälinen, voittoa tavoittelematon Raamatun koulutusjärjestö. Tavoitteenamme on auttaa kristittyjä syvempään jumalasuhteeseen opettamalla Raamatun itsenäistä tulkintaa.

Precept Suomi
Jumalan synty – mitä kirjassa oikeasti väitetään? Osa 2 Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola ovat julkaisseet uuden teoksen nimeltä “Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia”. 📚 Kirjassa esitetään useita vahvoja väitteitä siitä, miten usko Jumalaan ja Jeesukseen on muotoutunut historian kuluessa. Kirjoittajat nojaavat raamatuntutkimuksen ja arkeologian näkökulmiin – mutta heidän johtopäätöksensä ovat radikaaleja ja haastavat perinteisen kristillisen uskon. Viime kerralla tutkimme VT:n osuutta ja tällä kertaa meidän on tarkoitus siirtyä UT:n puolelle ja selvittää mitä kirja sanoo Jeesuksesta, erityisesti Hänen itseymmärryksestään sekä Jeesuksen ylösnousemuksesta. ”Jeesus siis ajatteli olevansa pian tulevan Jumalan Valtakunnan kuningas, Jumalan Poika ja taivaallinen hahmo, joka istuisi valtaistuimella Jumalan vieressä. Oliko Jeesus suuruudenhullu tai oliko Hänen todellisuudentajunsa muuten hämärtynyt?” (s. 189) Tervetuloa mukaan! --- Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä precept.fi info(at)precept.fi --- Lyhennelmä: Jeesuksen historiallinen vaikutus on kiistaton. Vaikka hänen julkinen toimintansa kesti vain noin kolme vuotta, eikä hän kirjoittanut mitään, hänen elämänsä ja opetuksensa ovat muokanneet länsimaista arvojärjestelmää ja kulttuuria syvällisesti. Kirjan kirjoittajat lähestyvät Jeesusta kriittisen raamatuntutkimuksen keinoin. Heidän mukaansa Jeesuksesta voidaan pitää historiallisesti varmana, että hän oli juutalainen opettaja, julisti Jumalan valtakuntaa, paransi sairaita ja kuoli ristillä roomalaisten toimesta. Lisäksi he myöntävät, että Jeesuksen toiminta synoptisten evankeliumien mukaan voi heijastella todellista historiallista hahmoa. Kirjassa kuitenkin esitetään myös ristiriitaisia ja ajoittain epäjohdonmukaisia näkemyksiä Jeesuksesta esimerkiksi vertaamalla Häntä antiikin myyttisiin hahmoihin, kuten Dionysokseen tai Isis-jumalattareen. Tämä rinnastus on kuitenkin valtaosan tutkijoiden mielestä pinnallinen ja historiallisesti kestämätön, koska Jeesuksen elämä on juutalaiseen historiaan ja kulttuuriin ankkuroitunut, toisin kuin pakanalliset myytit. Erityistä huomiota kirjassa saa Jeesuksen itseymmärrys. Kirjoittajien mukaan Jeesus piti itseään lopunajan Messiaana, Jumalan Poikana ja taivaallisena Ihmisen Poikana, joka tulisi istumaan Jumalan vierellä valtaistuimella. Tämä viittaa Danielin kirjan lukuun 7, jossa kuvataan ihmisen pojan kaltaista taivaallista hahmoa, jolle annetaan iankaikkinen valta. Lisäksi Jeesuksen tapa puhutella Jumalaa isäksi kuvastaa läheistä ja ainutlaatuista suhdetta Jumalaan. Tämä itseymmärrys on vahvistettu useilla evankeliumien kohdilla. Erityisesti Markuksen evankeliumin luvussa 14 Jeesus tunnustaa olevansa Kristus, Jumalan Poika ja Ihmisen Poika, joka istuu Voiman oikealla puolella ja tulee taivaan pilvien keskellä. Tämä julistus johti ylimmäisen papin suuttumukseen, sillä se ymmärrettiin jumaluusväitteeksi. Lisäksi Jeesus antoi syntejä anteeksi, mikä juutalaisen lain mukaan oli yksin Jumalan oikeus. Kirjoittajat pohtivat, oliko Jeesus mahdollisesti grandioottinen harhainen hahmo. He eivät kuitenkaan yksiselitteisesti väitä tätä, vaan jättävät asian avoimeksi. Tähän kysymykseen ovat monet kristilliset ajattelijat ottaneet kantaa. Jeesus ei voi olla vain hyvä opettaja, jos hän väitti olevansa Jumala. Hän joko puhui totta tai oli tietoisesti valehtelija tai harhainen. Kirjan mukaan varhaiskristityt uskoivat Jeesukseen Herrana, joka oli sama kuin Vanhan testamentin Jahve (Kyrios kreikaksi). Tämä näkyy esimerkiksi arameankielisessä huudahduksessa "Maranata". Kuitenkin kirjoittajat tekevät ristiriitaisen huomion väittäessään, etteivät varhaiskristityt asettaneet Jeesusta Jumalan veroiseksi, vaikka he rukoilivat ja palvoivat häntä tavalla, joka kuului yksin Jumalalle. Ylösnousemuksen osalta kirjan kirjoittajat tunnustavat useita historiallisesti varmoja seikkoja: Jeesus kuoli ristillä, hänen seuraajansa kokivat ylösnousemusilmestyksiä, tyhjä hauta on todennäköinen, ja vahva ylösnousemususko selittää kristinuskon nopean leviämisen. He kuitenkin selittävät ilmestykset psykologisina vainajakokemuksina ja tyhjän haudan väärällä hautapaikalla. Nämä selitykset ovat kuitenkin ongelmallisia. Vainajakokemukset eivät selitä Paavalin tai Jaakobin kääntymystä, eivätkä ne johda yleensä ylösnousemususkoon. Tyhjä hauta puolestaan ei ollut mikään tuntematon paikka, vaan Joosef Arimatialaisen hauta, jota useat seurasivat. Lisäksi varhainen usko ylösnousemukseen perustui hyvin varhaisiin traditioihin, kuten 1. Kor. 15:ssä olevaan uskontunnustukseen. Historiallisesti ja filosofisesti perusteltu näkemys ylösnousemuksesta ei ole irrationaalinen. Jos Jumala on olemassa, kuten monet filosofiset todisteet osoittavat, niin silloin ylösnousemus on mahdollinen. Metodologinen naturalismi, joka sulkee yliluonnolliset selitykset pois jo ennakkoon, on valinnainen lähtökohta, ei pakollinen osa tiedettä.
Jumalan synty -kirjan arvio osa 2 (Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirja)
Jumalan synty – mitä kirjassa oikeasti väitetään? Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola ovat julkaisseet uuden teoksen nimeltä “Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia”. 📚 Kirjassa esitetään useita vahvoja väitteitä siitä, miten usko Jumalaan ja Jeesukseen on muotoutunut historian kuluessa. Kirjoittajat nojaavat raamatuntutkimuksen ja arkeologian näkökulmiin – mutta heidän johtopäätöksensä ovat radikaaleja ja haastavat perinteisen kristillisen uskon. Keskeiset väitteet kirjan mukaan: 1. Jahve ei ollut alun perin ainoa Jumala, vaan yksi muiden jumalten joukossa – inhimillinen hahmo, jolla oli jopa vaimo ja patsas. 2. Noin 500 eKr. Jerusalemin temppelin tuhon jälkeen pieni joukko oppineita kirjureita alkoi kehittää yksijumalaista uskoa, jossa vain Jahve jäi jäljelle. 3. Varhaiset kristityt eivät aluksi pitäneet Jeesusta Jumalana. Jeesuksen asema Jumalana syntyi vähitellen vuosisatojen aikana. 4. Kirjan mukaan ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen – ei päinvastoin. Pertti Nyberg (MTV Uutiset) kirjoittaa kirjasta: “Vaikka usko ja tiede liikkuvat eri tasoilla, kirjan luettuaan voi vain kysyä, miksi useimmat kristityt tai muiden uskontojen seuraajat uskovat asioihin, jotka eivät tieteen valossa voi olla mitenkään totta.” Mitä tästä pitäisi ajatella? Tässä opetuksessa tutkimme tarkemmin kirjan väittämiä ja kysymme: Ovatko nämä näyttävästi esitetyt väitteet todella perusteltuja – vai enemmän mielipiteitä kuin varmoja tosiasioita? ⸻ 📚 Opetus on jaettu kahteen osaan: 1. Ensimmäisessä osassa tutkimme kirjan väitteitä Jahvesta: • Oliko hän todella aluksi yksi monista? • Onko todisteita hänen vaimostaan tai kuvasta? • Kuinka syntyi usko yhteen Jumalaan? 2. Toisessa osassa perehdymme kirjan väitteisiin Jeesuksesta: • Pitivätkö varhaiset kristityt Jeesusta Jumalana? • Missä vaiheessa Jeesus “muuttui” Jumalaksi? • Mitä sanovat Raamatun varhaisimmat tekstit? Tervetuloa mukaan tutkimaan ja kysymään! ⸻ Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä info(at)precept.fi --------- Lyhennetty sisältö: Jumalan synty ja Raamatun historiallisuus – kriittinen tarkastelu 1. Onko Raamatun kertomus epäyhtenäinen? Kirjan mukaan Raamatun tekstit eivät anna yhtenäistä kuvaa Jumalasta. Tätä väitettä vastaan puhuu Chris Harrisonin ja Thomas Römhildin visuaalinen analyysi Raamatun sisäisistä ristiviittauksista, mikä osoittaa sen olevan eheä ja temaattisesti yhtenäinen kertomus. 2. Onko Vanhan testamentin kertomus myyttistä fiktiota? Kirjassa väitetään, että kertomukset Abrahamista, Mooseksesta ja Joosuasta ovat sepitettyjä myyttejä. Tähän väitteeseen vastataan useilla arkeologisilla havainnoilla, jotka tukevat Raamatun historiallisuutta: Abraham: Abrahamin nimi ja siihen liittyvät kulttuuriset yksityiskohdat heijastavat 2. vuosituhatta eKr., eivät 500-lukua. Sodoma ja Gomorra: Lähellä Kuollutta merta on löydetty Tall el-Hammamin arkeologinen kohde, jonka äkillinen tuho n. 1650 eKr. vastaa Raamatun kuvauksen tapahtumia. Mooses: Egyptiläiset sanat ja nimet (esim. "teva" arkille) tukevat kertomusten syntyä Egyptin kulttuuripiirissä. Papyrus Brooklyn (1740 eKr.) mainitsee orjia, joilla on seemiläisiä nimiä, kuten "Siprah" (vrt. 2. Moos. 1:15). Solebin temppelinsä kaiverrus (n. 1400 eKr.) viittaa "Jahven nomadeihin", jotka liittyvät Israelin erämaavaellukseen. Tämä on varhaisin viittaus Jahveen. Rekmiren hauta (n. 1450 eKr.) sisältää seinämaalauksia orjien tiilentyöstä, jotka vastaavat 2. Mooseksen kirjan kuvausta. Joosua: Mount Ebalin alttari (löydetty 1980-luvulla) vastaa Joos. 8:30-31:n kuvausta. Alueelta ei löytynyt sianluita eikä jumalankuvia, mikä tukee Israelin kulttuuria. Jeriko: Jerikon muurien sortuma-aika, sortumissuunta (ulospäin), tulipalot ja palanut vilja tukevat Joos. 6:n kertomusta. 3. Jahven alkuperä ja olemus Kirjassa esitetään, että Jahve olisi sulautunut kanaanilaisista jumalista, kuten Baalista tai Elistä. Tätä väitettä vastaan voi esittää seuraavat huomiot: Psalmi 29 ei kuvaa Jahvea säänjumalana vaan kuvailee runollisesti hänen majesteettisuuttaan. Jahven nimi "Minä olen" (2. Moos. 3:14) viittaa hänen ikuiseen, itseolevaan olemukseensa, ei luonnonvoimaan. Jahven vaimo -väite: Kirjassa mainitaan Kuntillet Ajrudin teksti, jossa Jahve ja Asera esiintyvät yhdessä. Todennäköisesti kyseessä on synkretistinen paikalliskultti, jota Raamattu nimenomaisesti vastustaa (esim. 2. Kun. 21:7). Jahven patsas -väite: Ei ole löytynyt arkeologista todisteita Jahven patsaasta. Mooseksen laki (2. Moos. 20) ja 5. Moos. 4:15-19 kieltävät veistetyt kuvat Jumalasta. Yhteenveto Kirjan väitteet ovat usein yksipuolisia ja perustuvat valikoituun lähdeaineistoon. Arkeologiset löydökset ja Raamatun sisäinen yhtenäisyys antavat vahvoja perusteita sille, että Raamatun kertomukset pohjautuvat todelliseen historiaan, eivät sepitettyyn fiktioon. Jahven nimi, olemus ja Raamatun kuvattomuus erottavat Israelin Jumalan muista muinaisista jumaluuksista.
Jumalan synty -kirjan arvio osa 1 (Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirja)
Tässä opetuksessa haemme vastauksia kolmeen kysymykseen: 1.Mitä tarkoittaa elämä lähellä Jumalaa? 2.Miltä elämä Jumalan läheisyydessä näyttää? 3.Miten pääsemme lähemmäksi Häntä? "Sinua minun sieluni yöllä janoaa, Sinua minun henkeni etsii." (Jes 26:9) Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä info(at)precept.fi precept.fi Tavoitteenamme on auttaa kristittyjä pääsemään syvempään jumalasuhteeseen opettamalla Raamatun itsenäistä tulkintaa induktiivista menetelmää apuna käyttäen. Kuvaus Olli Kettunen Tampereen Raamattukoulu https://www.tampereenraamattukoulu.fi/ ----------- Lyhennelmä Elämän tarkoitusta etsiessämme meitä auttaa vilpitön kysymys: Mitä minä todella tahdon elämältäni? Tämä kysymys paljastaa sydämemme todellisen asenteen – sen, mikä meitä ohjaa ja mitä todella arvostamme. Sydämen halu: Jumalan läheisyys Psalmissa 27:4 psalmisti kiteyttää syvimmän kaipauksensa: "Yhtä olen pyytänyt Herralta, sitä minä etsin: että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään." Vaikka psalmisti oli varmasti pyytänyt Jumalalta monenlaisia asioita, oli yksi ylitse muiden: Jumalan läsnäolon kokeminen. Tämä ei ole vain uskoon tulon hetken kaipaus, vaan jatkuva sydämen suuntautuminen Jumalaan. Raamatun lupaus on, että "te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua koko sydämestänne" (Jer. 29:13). Jumala ei pakota itseään, vaan odottaa, että valitsemme Hänet vapaasta tahdostamme. Suhde Häneen rakentuu rakkaudelle, ei pakolle. Mieli ja ajatusten suunta Sydämen lisäksi myös mielellä – erityisesti ajatuksillamme – on ratkaiseva rooli suhteessamme Jumalaan. Room. 12:2 kehottaa: "Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta." Meidän ajatusrakenteemme kaipaavat jatkuvaa uudistusta, jotta voimme nähdä Jumalan totuuden kirkkaammin ja elää sen mukaisesti. Yksi keskeinen ajattelutavan muutos liittyy kiitollisuuteen. 1. Tess. 5:18 sanoo: "Kiittäkää joka tilanteessa." Kiitollisuus ei tarkoita vaikeuksien kieltämistä, vaan uskon asennetta Jumalaa kohtaan – uskoa siihen, että Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan, silloinkin kun emme vielä näe lopputulosta. Kor. 10:5 kehottaa: "Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." Tämä on kutsu elämänmittaiseen ajatusmaailman muovaamiseen. Se ei tapahdu hetkessä, mutta se on prosessi, jossa opimme yhä enemmän suuntaamaan ajatuksemme pois katkeruudesta, syytöksistä ja pelosta kohti Kristuksen rauhaa, rakkautta ja totuutta. Fil. 4:8 antaa tähän käytännöllistä ohjausta: "Kaikki, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä on puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa... sitä ajatelkaa." Sanan voima ja Jumalan puhe Jeesus sanoo Joh. 6:63: "Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja ovat elämä." Jumalan sana ei ole vain tekstiä, vaan se on väline, jonka kautta Jumala välittää elämäänsä meihin. Siksi Raamatun lukeminen, mietiskely, opiskelu ja ulkoa opettelu ovat hengellisen elämän peruspilareita. Suhde Jumalaan ei voi syventyä, jos emme kuuntele Hänen ääntään. Rukous: "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee" (1. Sam. 3:10), kuvaa sydämen asennetta, jossa olemme valmiita vastaanottamaan, mitä Jumalalla on meille sanottavaa – ja tottelemaan sitä. Soveltavat kysymykset oman elämän tarkasteluun: Ajattelenko, että Jumalan syvempi tunteminen on arvokasta? Uskonko, että Jumala haluaa olla juuri minun lähelläni – henkilökohtaisesti? Olenko valmis kasvamaan armossa ja Kristuksen tuntemisessa? Minkälaisia konkreettisia askeleita voisin ottaa tänään, jos vastasin näihin kysymyksiin myöntävästi? Näihin kysymyksiin vastaaminen rehellisesti auttaa näkemään oman sydämen tilan ja ohjaa priorisoimaan elämän tärkeitä asioita. Kristuksen tunteminen on elämän suurin aarre – aarre, joka odottaa etsijäänsä.
Lähemmäksi Jumalaa
Vertaus palvelijoille uskotuista talenteista on yksi vaikeimmista Jeesuksen vertauksista. Mitä Jeesus haluaa opettaa meille tämän vertauksen kautta? Miten voimme soveltaa tätä opetusta arkielämäämme? Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä info(at)precept.fi precept.fi Kuvaus Olli Kettunen Tampereen Raamattukoulu https://www.tampereenraamattukoulu.fi/
Jeesuksen vaikein vertaus? (Matt 25:14-30)
Laupias Samarialainen vertaus on yksi Jeesuksen kauneimmista vertauksista. Vertauksella on ollut merkittävä vaikutus taiteeseen, ihmisten ajatteluun ja myös lainsäädäntöön. Miten vertaus liittyy pelastukseen ja Jeesuksen sanomaan Jumalan valtakunnasta? --- Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkila https://www.precept.fi/ info(at)precept.fi ---- Kuvaus Olli Kettunen, Tampereen Raamattukoulu https://www.tampereenraamattukoulu.fi/
Valtakunnan kaunis elämä (Luuk 10:25-37)
Vertauksen ymmärtäminen avainasemassa, että ylipäätään ymmärtäisimme Jeesuksen opetusta siitä, millainen Jumala on, miten Jumala lähestyy ihmisiä ja millainen Jumalan Valtakunnan tapa toimia on Kautta aikojen ihmiset käsittäneet Jumalan väärin Mark 4 3”Kuulkaa! Kylväjä lähti kylvämään. 4 Hänen kylväessään osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. 5 Osa taas putosi kallioperälle, jossa siemenillä ei ollut paljon maata. Ne nousivat pian oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. 6 Auringon noustua oraat kuitenkin paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat. 7 Osa putosi orjantappuroiden sekaan. Orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä se antanut satoa. 8 Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen- ja mikä satakertaisen.” 9 Sitten Jeesus sanoi heille: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!” Mark 4 14 Kylväjä kylvää sanan (logos). Lopputulos ei johdu siemenestä vaan maaperästä Kylväjävertaus vastaa kysymykseen: ”Miksi Jumala ei vain muuta ihmisiä” Kysymys ei ole siitä, etteikö Jumala voisi muuttaa ihmisiä, vaan siitä että tämä ei ole Jumalan tapa toimia Jumala ei jyrää yli totuudella, vaan antaa ihmiselle tilaa Vertausta käyttämällä Jumala pyrkii siihen, että sydän voi pehmentyä Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä info(at)precept.fi https://www.precept.fi/ Äänitys Olli Kettunen, Tampereen Raamattukoulu, https://www.tampereenraamattukoulu.fi/
Jumalan lempeä kutsu (kylväjävertaus)
"Sanoista tekoihin – mitä usko merkitsee arjessa?" 💬 Zoom-kurssi 15–17-vuotiaille! 🔎 Etsi vastauksia, löydä tarkoitus ja vahvista suhdettasi Jumalaan. #jesus #usko #rakkaus
Raamattukurssi 15-17 v nuorille netissä "Sanoista tekoihin – mitä usko merkitsee arjessa?" #jeesus
Hengellinen kasvu on muuttumista Kristuksen kaltaisuuteen, jolloin Hengen hedelmä saa suurempaa ja suurempaa sijaa ihmisen persoonassa. Se on hyvin tavoiteltavaa, mutta sen tiellä voi olla myös esteitä. Tässä opetuksessa tarkastellaan yleisimpiä esteitä hengelliselle kasvulle. --- Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä info(at)precept.fi https://www.precept.fi/ --- Äänitys Helsingin Siion srk
Kuinka selätetään hengellisen kasvun viisi estettä?
Uudestisyntyminen on yksi kristinuskon keskeisiä opetuksista. Jeesus itse painotti, että ilman uudestisyntymistä ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa eikä voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämä käy ilmi Johanneksen evankeliumin luvusta 3, jossa Jeesus keskustelee Nikodemus-nimisen fariseuksen kanssa. Uudestisyntyminen liittyy siis suoraan pelastukseen. Mutta mitä uudestisyntyminen oikein tarkoittaa? Tämän opetuksen tavoitteena on tarkastella Raamatun valossa, 1) mitä uudestisyntyminen on, 2) miten se tapahtuu ja 3) mikä merkitys sillä on kristityn elämässä. --- Joh 3: 3 Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” 4 Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” 5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. 6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. 7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. 8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. 9 Nikodemos kysyi häneltä: ”Kuinka tämä kaikki voi tapahtua?” 10 Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, joka olet Israelin opettaja, ymmärrä tätä?” (Kaikki Raamatun lainaukset Raamattu kansalle käännöksen mukaan) --- Opetus Veli-Pekka Joki-Erkkilä info(at)precept.fi ------- LYHENNELMÄ Uudestisyntyminen on yksi kristinuskon keskeisimmistä opetuksista. Raamatun perusteella uudestisyntyminen ei ole vertauskuvallinen kuvaus uskonnollisesta kokemuksesta, vaan se tarkoittaa todellista, hengellistä syntymää. Jeesus käyttää keskustelussaan Nikodemuksen kanssa toistuvasti ilmaisua “syntyä ylhäältä” ja puhuu “vedestä ja Hengestä” syntymisestä. Kyse ei ole fyysisestä syntymästä, vaan hengellisestä uudistumisesta, joka on lähtöisin Jumalasta. Ihminen syntyy Jumalan toimesta uudelleen — ei oman tahdon tai rituaalien, vaan Jumalan Hengen työn kautta. Syntyminen ylhäältä – Jumalan työ ihmisessä Jeesuksen sanat “syntyä ylhäältä” korostavat, että kyseessä ei ole inhimillinen ponnistus tai uskonnollinen suoritus. Uudestisyntyminen on Jumalan lahja ja Hänen voimansa vaikutusta ihmisen sisimmässä. Jeesus sanoo, että Tuuli puhaltaa missä tahtoo – ihminen ei voi hallita sitä, mutta voi vastaanottaa sen vaikutuksen. Uudestisyntyminen tapahtuu siellä, missä ihminen kuulee evankeliumin, ottaa sen uskossa vastaan ja saa Pyhän Hengen. Tätä hengellistä todellisuutta kuvataan useissa Uuden testamentin kohdissa. Esimerkiksi Tiituksen kirjeessä Paavali puhuu “uudestisyntymisen pesusta ja Pyhän Hengen uudistuksesta” (Tiit. 3:5), ja Pietari puhuu siitä, miten Jumala on “uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon” (1. Piet. 1:3). Molemmissa korostuu se, että kyseessä on Jumalan teko – ei meidän tekojemme ansiosta, vaan Hänen laupeutensa tähden. Uudestisyntymisen seuraukset Raamatun opetusten mukaan uudestisyntyminen tuo mukanaan syvän ja pysyvän muutoksen ihmisen elämässä. Paavali kirjoittaa: “Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus” (2. Kor. 5:17). Tämä ei tarkoita ulkoista muutosta, vaan sisäistä – sydämen ja hengen uudistumista. Ihminen ei ainoastaan saa anteeksi syntejään, vaan hän saa myös uuden suunnan, uuden motivaation ja uuden identiteetin Jumalan lapsena. Uuden elämän tunnuspiirteet Uudestisyntyneen ihmisen elämässä alkaa näkyä uuden elämän merkkejä: 1. Hengellinen yhteys Jumalaan: Uskova saa rauhan Jumalan kanssa ja elää yhteydessä Häneen. 2. Uusi suhtautuminen syntiin: Synti ei enää hallitse ihmistä, vaikka taistelu sitä vastaan jatkuu. 3. Ajattelun uudistuminen: Ihminen alkaa nähdä maailman Jumalan näkökulmasta. 4. Rakkaus: Jumalan elämä ihmisessä johtaa toisten rakastamiseen (1. Joh. 3:14). 5. Pyhän Hengen hedelmät: Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä alkavat kasvaa. 6. Toivo: Uudestisyntynyt saa elävän toivon, joka perustuu Kristuksen ylösnousemukseen. 7. Identiteetti Jumalan lapsena: Uskova tietää kuuluvansa Jumalalle ja olevansa Hänen rakastettu lapsensa. Miksi uudestisyntyminen on välttämätöntä? Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset syntyvät syntiin langenneeseen maailmaan ja ovat luonnostaan erossa Jumalasta. Ilman uudestisyntymistä ihminen elää hengellisesti kuolleena – vailla todellista yhteyttä Luojaansa. Jeesus ei tullut ainoastaan opettamaan tai parantamaan, vaan tekemään mahdolliseksi tämän hengellisen uuden syntymän. Uudestisyntymisen kautta ihminen siirtyy kuolemasta elämään, synnin orjuudesta vapauteen, Jumalan vihollisesta Jumalan lapseksi. Kyse ei ole vain uudesta elämäntavasta, vaan kokonaisvaltaisesta sisäisestä muutoksesta, jonka vain Jumala voi saada aikaan. Siksi uudestisyntyminen ei ole lisä Kristilliseen elämään – se on sen alku.
Uudestisyntyminen (Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan)
Näytä lisää... Tilaa